They shoot fat peole, don´t they?

Mua pelottaa. Pelottaa niin hirveästi.
Mikä mua pelottaa?
Mua pelottaa, etten koskaan laihdu ja joudun koko ikäni elää tässä oman vartaloni tuottamassa häpeässä. Joudun ikuisesti inhoamaan vatsamakkaroita ja jenkkakahvojani. En psyty pukeutumaan vaatteisiin joihin haluaisin. Joudun ikuisesti vain peilailemaan itseäni ja pohtimaan, miksi näytän tälle. Joudun häpeämään kehoani, kun ihmiset katsovat minua ja näkevät ihran ympärilläni. En pysty edes vaihtamaan paitaa ystävieni nähdessä, koska hävettää niin paljon.
Miksen osaa tehdä asialle mitään. Miksi mun oma mieli estää mua? Mun pää ei kestä sitä ajatusta, etten voi syödä, mutta silti se ei kestä sitäkään, että vain syön ja näytän tälle. Aina kun pohdin jotain pidemmän ajan projektia, musta tuntuu, että tukehdun. Että kaiken pitäisi tapahtua sekunneissa ja kun tiedän projektin olevan pitkäaikainen, niin kuristun tähän paikkaan sen aiheuttamasta ahdistuksesta. Kun mulla on kamala nälkä se on ihan okei. Mut kun alan pohtimaan, että jos todella haluan olla laiha mun pitää elää siinä kamalassa nälässä ikuisuus. Sitten ahdistun ja ahmin. Oksennan ja vihaan itseäni entistä enemmän. Toivon, että voisin vaan sulkea ajatukseni pois päältä ja toimia kuin robotti. Enkä olla tällainen yliajatteleva laiska paska.

Tätä on vaikea selittää, mutta toivon, että joku siellä edes ymmärtää mitä haen takaa. Niin kauhea
ristiriitaista. Pakko ottaa itseäni niskasta kiinni pian. En mä joi jatkaa enää näin.

Kyyneleet vaan valuu mun silmiin, kun mietin, että pakko taas aloittaa oksentaminen. Se on hirveetä, enkä jaksa sitä, mutta ei tästä taas tuu muutenkaan mitään. Vaatteet haisee hirveälle ja olen viimeksi käynyt suihkussa viime vuonna (novittuhehhehehehe), mutta onneksi hiukset oli kiharrettu uv-rientoja varten, joten voin vielä pitkittää suihkuun menoa, kun hiukset ei näytä niin paskaisille kiharalla. Jatkan varmaan tätä teksiä illemmalla.
Jatkoa:
Oonko oikeesti järkyttävän itsesäälinen ihminen? Näkeeks ihmiset mut jotenkin itsesäälissä vellovana itsekkäänä ääliönä? Joo tiiän et tää blogi nyt koostuu pelkästää valituksesta, mut tää on mun paskakaatopaikka, minne tuhoon kaikki oman paskani, jota en todellakaan voisi muille kertoo. Mut nyt mua on alkanut pelottaa, et näytän tälle blogille ulospäinkin, jollen vielä pahemmalle. Millon kaikki vahvuus katosi musta ja musta tuli vaan tällänen hyväksyntää hakeva pelle? Oon luullut et oon osannut piilottaa kaiken heikkouden melkohyvin, mut entäs jos tää kaikki on vaan kunnon illuusiota, enkä tee muuta kun huijaan itseäni. En osaa nähdä itseäni muutenkaan oikeen, joten miksi osaisin tässäkään asiassa.
Oon syönyt 2popparipussia, kermaviilin ja puolet valkosipulipatongista. Ihan vaan tällei iltapalasta, että voisin vihata itseäni vielä vähän enemmän. Nyt en oikeen ymmärrä mitään. Mä vaan tuijotan peiliin, enkä tiiä kuka sieltä kattoo takasin. Virnistelen mielipuolisesti ja mietin, että miten helvetissä voin enää elää. Mua pelottaa vielä mitä voi tulla esille, että asiat voisi mennä vielä vähän huonommin. Ehkä mitään pahempaa ei enää tuu ja joudun vaan elää itseni kanssa. Millon musta tuli tällanen? Miten voin lopettaa? Ehkä mä todella joskus pystyn katsomaan taaksepäin ja todeta kaiken olleen vain ku pahaa unta, mutta kuinka kauan tää paha uni vielä kestää. Miksen pysty heräämään. Mulla on tosi pelottava tunne, että kohta tää uni vasta lähtee pahaksi.
Haluisin vaan, että ihmiset tietäis, etten mä tätä tahallani tee. En haluu olla tahallani järkyttä sekopää, joka ei osaa elää ja viettää päiviä sängyssä itkien ja itseään vihaten. Kuka tällasta haluaisi? Mutta silti musta tuntuu, että tää kaikki on vaan mun omaa syytä ja oon itse valinnut tieni. Ehkä mä sit oon.

Kamala saarna. Anteeks.