Ruokailut meni tänään melkosujuvasti. Ei tullut vedettyä övereitä, eikä muutenkaan sekoiltua niin tavanomaiseen tyyliin. Pääsin jopa kuluttelemaan kaloreita step-aerobicin ääreen. (Vähän jäi kyllä huijaajaläski-olo, kun en tunnin jälkeen jäänyt vielä tanssilliselle teematunnille.) Pitäisi yrittää ottaa alku aina varovasti, etten rikkoisi itseäni heti alkuun, mutta enhän mä sellasta osaa. Se on kaikki tai ei mitään. Jos ei tunnin jälkeen meinaa oksentaa ja jalat pettää alla, kuntoilua ei lasketa. Hmm... pitäisikö ehkä yrittää vähän höllätä näitä kehittävän urheilun kriteerejä?
Reidet ainakin niin kipeät, jo eilisenkin jäljiltä, että huhhuh. Kauan kaivattua herkkua. ;)
Huomenna pitäisi mennä kouluun. Enköhän mä sinne selviäkin. Ruokailu ahdistaa, enkä halua sinne. Pitää yrittää vaan kadota takavasemmalle, kun muut kaverit lähtevät syömään kalapuikkoja. Mutta muuten mun pitäisi selvitä koulussa koko koulupäivä.
Olen pysynyt tämän päivän lähes normaalin rajoissa. Ei ole liiemmin ahdistanut ja muutenkin ihan normipäivä. Toivoisin et näitä tulisi enemmänkin. Laihduttamisenkin kanssa motivaatio aika hyvissä. Tulee kunnon flashbackejä parin kevään taakse. Muistan vielä hyvin, kuinka koukuttavaa se oli, kun näit painon laskeneen tai kun saatoit lähes tuntea, kuinka kalorit paloivat kehossasi hyvän treenin jälkeen.
Miksi matkan laihuuteen pitää vaan olla niin pitkä ja vaikea?
Eilen katsoin Secret Between Friends ja kyllä siinä lopussa muutama kyynelkin tipahti. Hups.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti