Kun osaisinkin muotoilla ajatukseni tekstiksi. Kirjoittaa taitavasta sanoilla leikkien, mutta eipä musta taida olla edes siihen. En tiiä. Oon ehkä hieman kammoksunut kirjoittaa blogiin pariin päivään. Tuntenut huonommuutta, kun kaikki muut tuntuvat osaavan kirjoittaa niin paljon taidokkaammin. Välillä tuntuu, että tila ei riitä täällä blogimaailmassakaan. Kaikki sanat on jo käytetty ja mä vaan varastan niitä muilta. Mutta kun musta tuntuu samalle, kuin niin monista muista. Ei kai se oo kielettyä kirjoittaa omasta näkökulmasta samoista aiheista? Huoh. En ees tiiä mitä selitän.
Mielialat vaihtelee tiuhaan tahtiin. Pahoja kaamosvaiheita ei onneksi ole tullut, mutta ei tää kai oikeen elämääkään oo. Välillä tuntuu, että ajatuksia ei ole ollenkaan ja sitten havahdun koomastani, kun ne hyökyy tsunamin lailla sekoittaen kaiken mielessäni.
Olin tänään sählypelissä. Pelin jälkeen mentiin abc:lle syömään, kun koulu oikein sponssani meille heseruokaa. En syönyt. Ei edes tehnyt mieli. Hain kaupasta megiksen ja litkin sitä, tuijotellessa inhoontuneena muiden syömistä. Ettekö te tajua, että se kaikki kertyy reisiin ja vatsaan jajja? Ei vaan. Koen jotain sairasta mielihyvää, kun nään muiden ihmisten syövän ja lihovan. Ainakin olen sitten jotakin pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti