Maku paranee

Tänään tsemppasin itseni kouluun. Eikä ollut edes paha koulupäivä. Selvisin ihan kivasti, vaikka jouduinkin syömään kaksi kalapuikkoa ja hieman perunamuussia. Ihmetystä herätti kuitenkin kavereiden kommentit:
"Näytät tosi pirteälle tänään" "Säkin vissiin oot koulumotivaation kerännyt." "Oot jotenkin tosi ilosen olonen" En oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Hehe. Jepjep.

Sain varattua ajan opolle torstaiksi. Äiti käski mainitsemaan mun mielialavaihteluista ja siitä, että oon käynyt juttelee psykologille. Kertomaan myös, että mun uniongelmat ovat osasyitä mun koulun poissaoloihin. En haluisi.
Huominen ahdistaa ja vähän meinaa itkettääkin*. (<- *Huominen ja iltapala, jonka söin) Pitäisi uskaltautua matikan ja ruotsin 2kursseille, mutta mulla on vahva aavistus, etten millään jaksa ainakaan molempia kantaa kunnialla maaliin saakkaa. En ainakaa tällähetkellä. Kummalakaan noista kursseista ei edes ole ketään mun kavereita ja joudun laittamaan itseni nöyryytettäväksi ykkösten eteen. Jippii.

Koko huominen päivä pitää muutenkin kulkea erilaisista kerhoja sun muita koskevista kokouksista kokouksiin. Pitäisi pohtia huomisen ruokailutkin. En oikein haluaisi syödä mitään, kun pitää pitää välipäivä urheilusta. Mummoa kuitenkin pitäisi moikata ja siellä joutuu aina syömään...
Oon vähän sekasin ja rikki jo valmiiksi ja nyt on vasta maanantai. Tekisi vähän mieli ahmia, mutta yritän pitää järjen päässäni. Perjantain kalorit ahdistaa etukäteen, kun pitää lähteä ryyppäämään ja juhlimaan kaverin synttäreitä. Haluisin nähä sitä yhtäkin, mutten kehtaa sitä vaatimalla vaatia tulemaan. Pitkä matkakin ja kaikki... enkä oikein tiiä oisko mulla pokkaa yövyttää sitä meilläkään. Aamut ei oo mun vahvuuksia. Vitsi miten vaikeeta tää elämä.

Päiväni piristys. xd