Pretender

Eli hommathan lähti aivan käsistä edellisen tekstin jälkeen ja ahminta otti aivan jälleen otteensa. Sitten sitä kummarreltiin vessassa ja pohdittiin miksi on niin ruma läski. Eilinen ei mennyt lainkaan paremmin ja aivan liikaa ruokaa jäi sisälle. EIlen koulusta tullessa käperryin peiton alle itkemään.
Tänään en päässyt ohjaukseen asti, koska sain hetken olla yksin himassa ja mieluummin ahmin ja oksensin kotona. Ei jestas nyt! Missä on terve järki?

Tänään oli tapaaminen lääkärin kanssa. Inhosin tuota mieslääkäriä. Hän oli nuori mies, joka näytti lähinnä jollekin puolsulle, eikä todellakaan koulutetulle lääkärille. Ääni oli matala ja käheä ja musta tuntui, kun hän olisi lukenut kaikki kysymykset suoraan oppikirjasta. Äidin mielestä hän oli boheemi, minusta ällöttävä.
Oli ehkä virhe ottaa äiti mukaan, kun en kehdannut ihan todellisia tietoja kaikista mun ajatuksista antaa.
"Kuinka usein sä oksennat?"
"No... ehkä kerran viikossa" Jepsjeps.
Sain kuitenkin reseptin kouraan ja huomenna tämä tyttö aloittaa Escitalopram Actacis 10mg käytön. Ehkä se auttaa. Toivon, että auttaisi, kun ei tästä elämästä tule tällähetkellä lasta eikä paskaa. Huomenna pitäisi myös suunnata labroihin. Ainakin hyvä syy paastoilla.
Olen nyt myös virallisesti lopettanut voimisteluryhmäni ohjauksen, sekä kokkikerhon. Tyttökerho mulla vielä ois, mutta niinkuin voitte lukea en sinne hirveästi tänään mennyt. Kaverit vähän ihmettelee, kun näin seinään lopetan kaiken, mutta ei ne hirveästi kehtaa kysellä, enkä mä muutenkaan kertoisi. Heitän jotain läppää "Kerkee ryypätä enemmän" Yolo666
Kutsu tuli lauantaiksi baariin, mutta ei mun vanhemmat tule mua päästämään. En mäkään ees oikein jaksaisi, mutta mut on vaan niin helppo houkutella bailaamaan. Kun se ajatus on kylvetty, niin se itää aivan sairasta pikavauhtia. Oivoi. Kieltäytyminenkin käy aina vaan vaikeemmaks, kun kaikki aina olettaa mun tulevan. Mä oon se porukan "bilemittari", joka on semisti rappiolla, eikä hallitse millään lailla sopivasti ottamista. 
Onhan se hauska heittää läppää mun juomisesta, mutta todellisuudessa en vaan kestä itseäni, enkä maailmaa ympärilläni joten pakko vetää aivan perseet. Jostain syystä mulla on aina rystyset auki tai mustelmilla kostean illan jälkeen, kun olen jossain kohti humalan keskivaiheilla raivostunut maailmaan ja lyönyt seinään. Olishan se kumminkin aivan liikaa olla iloinen ja onnellinen edes yhtä iltaa. Se on fakta.